Tervetuloa!
Joku teistä on saanut kunnian olla elämäni ensimmäisen blogin lukija. Aika jännää – onnittelut!
On ihanaa, päästä vihdoin purkamaan ajatuksiaan. Olen paljon puhuvaa sorttia ja joskus tuntuu siltä, ettei viitsi vaivata muita omilla jutuillaan, puoliso, mies kun on, ei aina jaksa naisen kotkotuksia kuunnella, työkavereille ne ei aina oikeastaan kuulu ja ystävilläki on omat kiireensä ja touhunsa, joten päätinpä alkaa purkamaan ajatuksiani tänne, teille rakkaat lukijat.
Olen siis tällainen nuorekas hiukan päälle 40 v nainen, jolla on (lähes aina) aika paljon sanottavaa, pitää vain keksiä, että mistä aloittaa..
Aiheet tulevat vaihtelemaan, riippuu täysin siitä mitä elämässäni on milloinkin meneillään.
Harrastukseni taas vaihtelevat täysin sen mukaan, mikä on mieliala, kuntosali, sulkapallo, ulkoilu, retkeily, matkailu, telkkarin töllötys, lehtien ja kirjojen luku tai sitten vain löhöäminen tai hyvän kuohuviinin nauttiminen tai vaikkapa korttipelien pelaus… mikä vaan käy hyvässä seurassa (eli myös yksin, sillä ei ole muuten niin huonoa seuraa sekään…).
Uusioperheeseemme kuuluu 14 v poikani, avopuolisoni sekä hänen aiemmasta liitostaan 15 ja 16 -vuotiaat lapset, eli melkoinen porukka ja ihan varmaa on, että tämänkin porukan kootut kommellukset vielä päätyvät jonkun päivän blogin aiheeksi… omat haasteensa kun siinäkin on, joskin on ilonsakin..
Tykkään matkustella, ja minulla on tapana joutua jos jonkinmoisiin seikkailuihin reissuillani, joten ihan varmasti niistä kerron sitten joskus. Saatte ehkä tuntea joskus kirjoitusteni ja kokemusteni myötä jopa myötähäpeää, vahingoniloa, kateutta, iloa, riemua, sääliä, ihan mitä vain, kaikki on sallittua, mutta varmaa on, että matkassani sattuu ja tapahtuu. Ei joka päivä vauhdilla ja hurjasti, mutta aina jotain..
Toisena päivänä tarinani voi olla vain itsesäälistä ruikutusta siitä, kuinka kaikki ottaa päähän, ja v**ttaa ku oravalla kun käpy on jäässä.
Seuraavana päivänä voin säteillä kilpaa auringon kanssa ja kertoa kuinka elämä on ihanaa, kaikki on onnea ja auvoa.
Kuulostaako sekopäiseltä? Eiköhän tämä kaikki ole itseasiassa ihan normaalia elämää – siinä on ylä- ja alamäkiä, meillä kaikilla, minä nyt vain päätin tehdä siitä julkista- kiinnostako ketään niin siitä en vielä tiedä – remains to be seen…
Olen miettinyt, että minua kiinnostaisi auttaa ihmisiä, edes jollakin tavalla, jollain tasolla. Olen mukana vapaaehtoistyössä lasten puolesta maailmanlaajuisessa järjestössä ja pakko sanoa, että sitä homma tehdessä tulee niin hyvä mieli, kun saa pyyteettömästi auttaa, ilman mitään muuta korvausta kuin hyvä mieli ja välillä myös liikutus siitä, kuinka ihana on olla mukana näkemässä kun köyhistä oloista lapsi saa avun ja uudet eväät elämään.
Siitä seurasi sitten ajatus, että eihän sitä tiedä, että josko vaikka jonain päivänä blogiani lukiessaan tulisi jollekin hyvä mieli jostain mitä sanoin tai tein ja sitä kautta saisin annettua hyvää mieltä sitten muillekin, ja siksipä nyt vihdoin tartuin tuumasta toimeen.
Hei, tästä sainkin idean, mitä jos aloitetaan sellainen hyvä teko päivässä -kampanja? Se voi olla ihan vain yksi pieni teko, vaikkei se ole kuin oven avaus jollekin, lapsen auttaminen läksyissä, hymy työn raskaan raatajalle, mikä vain, se on kuitenkin hyvä teko jos siitä on jollekin apua tai siitä tulee jollekin hyvä mieli. Lähdetkö mukaan? Kertoilkaa rohkeasti tänne, mikä on sinun tämän päivän hyvä tekosi ja houkuttele kaverisikin mukaan. Laitetaan porukalla hyvä kiertämään, se ei ole keneltäkään pois, mutta antaa jokaiselle jotain.
Jaahas, tällä tavoin sitten selvisi tämänkin päivän blogin teema: se on siis: Tee hyvä teko – laita hyvä kiertämään!
Minun hyvä tekoni tänään: Kävin poikani kanssa yli 3 h läpi koealuetta hänen valmistautuessaan kemian kokeeseen. Se oli oikeastaan tosi kivaa, sai kerrata asioita, joita on aikoinaan itse lukenut, sai auttaa poitsua ymmärtämään asiat paremmin ja ylipäätään sai tehdä jotain yhdessä lapsukaisen kanssa (ei ihan itsestään selvää teinien kanssa nimittäin sekään enää..). Ei tosiaan ollut hukkaan heitettyä aikaa se 3 h. Kerron sitten miten koe meni…
Kuullaanpa taas huomenissa, eiköhän siihen mennessä ole elämässä ehtinyt tapahtuakin jo jotain kertomisen arvoista – menneisyydessä sitä olisikin sen kirjan verran, mutta niistä sitten joskus, eiköhän tässä ollut näin ensi alkuun.
Mistä sinä ilahduit tänään? Minun tähtihetkeni oli, kun sain vihdoin blogini aloitettua, ja se, että sain Spotifyn toimimaan viimeinkin ja sieltä sain kuunneltua Jesse Kaikurannan uuden albumin – oli se vaan mahtava!
Nyt sitten iltasaunaan ja rentoutumaan – ihanaista iltaa!
äiti, arki, elämä, hyvä teko, ilo
