Onko tämä tätä naisen elämää vaiko kenties vain huonoa tuuria?
Kävin sitten pakollisessa vuotuisessa tarkastuksessa, ja samalla tsekkailtiin, että onko endometrioosini pahentunut entisestään. No, vaivoja on ollut riittämiin, kivuliaita päiviä, vatsa sekaisin ja pahaa oloa ym. ja stressin syytä minun mielestäni kaikki, vaan eipä näin olekaan. Sain endometridiagnoosin v. 2011, vaikka olin asiaa epäillyt jo vuosia mm. siksi, että en tule raskaaksi (joskin en yrittänytkään) ja toisaalta myös siksi, että kivut alavatsassa kohdistuivat niin tarkasti tiettyyn aikaan. No, lääkärini (joka on muuten aivan huipputaitava ja ihana!) sitten diagnoosin varmisettuaan (sanoi, että mitään ei ”näy”, mutta tuntuu suuri endometrioosipahkura) totesi, että tässä on aika sinun puolellasi; kun ikää on jo noin paljon, alkaa hormonitoimintasi hiipua ja oireet helpottaa. Siis mitä??? Miten niin paljon ikää? Olin juuri täyttänyt 40 kun sain diagnoosin. Fyysinen kunto oli parempi kuin vuosiin ahkeran urheilun seurauksena, eikä ulkomuodossa muutenkaan ole valittamista, olen kuullut useasti olevani selvästi ikäistäni nuoremman näköinen, ja nyt sitten lääkäri ilmoittaa minun olevan jo ”vanha”. Hmph! No, siis tämän kertaisen käynnin tarkoitus oli katsastaa tilanne kun oireet ovat muuttuneet ja kipu kohdistuu nyt selvästi vasemmalle puolelle vatsaa. Ensimmäinen kommentti oli: ”Mielenkiintoista”. Enpä muuten tiennyt, että ”ruusunnuppuni” (kutsuttakoon sitä nyt vaikka siksi tässä) on mielenkiintoinen… 😀 Mitäs mielenkiintoista siellä on, kysyin. Sitten hän tutki myös ultralla ja totesi, että eipä ole ihme jos olet kipeä, sillä täällä on tällainen 4 cm kokoinen kysta vasemmassa munasarjassa. No voihan per… !!! Ihan kuin ei endometrioosissa olisi tarpeeksi vaivaa, tuokin vielä. Sain siinä sitten saatepuheiksi; älä huoli, olet jo niin vanha, että kohta nämä vaivat helpottaa ja hormonikuurin, se kuulemma saattaa poistaa kystan – tai sitten ei. Että lopputulos oli; vanha vaiva ei ole parantunut vaan olen saanut vielä uudenkin ja kaupan päälle pitäs vetää joku hevoskuuri keltarauhashormonia, eli olla vielä jopa normaalia kiukkuisempi, ärtyneempi, itkuisempi ja huonovointisempi kierron puolivälistä 10 pv:n ajan. Hmmm… Tässä on nyt sitten pohdittava, että kumpi parempi, kokeilenko häviääkö kysta ajan kanssa, mikä kuulemma myös mahdollista, vai kenties puhkeaa, joka on sitten kuuleman mukaan infernaalinen ja helvetillinen kipu, joka kyllä menee ohi… vai otanko kuurin ja katson auttaako… Hyvä puoli tässä on se, ettei kyseessä ollut mitään vakavaa, koska kyllä tässä kaikenlaista kävi mielessä kun itseäni vuotta nuorempi ystävä menehtyi reilu vuosi sitten kohdunkaulansyöpään. Joten kiitollisuudella otan vastaan tämän diagnoosin, joskin väistämättä pohtien, että kaipa tässä tosiaan olen tulossa vanhaksi kun yhtä vaivaa menee näyttämään niin kahden kera lähtee lekurista…
Että tämmöistä tällä kertaa – nopeasti viimeisimmät kuulumiset ja nyt Salkkareita vilkaiseen, mitäs jännää Pihlajakadulle tällä kertaa.
Jos teillä rakkaat lukijat (jos teitä on..) on kokemuksia endometrioosista, kystista ym, kertokaa toki, olisi kiva kuulla, miten elätte niiden kanssa, miten niitä on hoidettu tai ovatko parantuneet itsekseen?
Iloa iltaan kaikille ja hauskaa tulevaa viikonloppua – meillä on pikkujoulut – saas nähdä kestääkö vatsani juhlimista vai ei…
C’est la vie! Bon nuit!
diagnoosi, endometrioosi, vanha
